Aikapankit ja yhteinen aika

Aika on jotain mikä on ihmisillä yhteistä. Kaikki saavat syntyessään saman verran aikaa, siksi aika on kaikille sama. Sekuntit, minuutit ja tunnit kuluvat kaikissa maanosissa samaa tahtia. Ihmisen elämänkaareen mahtuu vain tietty määrä aikaa. Kun kaikkien aika on sa-manarvoista, ei synny lisäarvoa, joka voitaisiin ohjata menestyjien taskuihin.

Meillä länsimaissa tuntuu olevan aina liian vähän aikaa. Taistelemme aikaa vastaan, juok-semme kilpaa kellon kanssa. Haluaisimme ehtiä enemmän emmekä tunnu hyväksyvän sitä, että emme voi vaikuttaa ajankulkuun. Emme voi myöskään loputtomasti vaikuttaa siihen, miten paljon tietyssä ajassa saamme aikaan. Moni ajatteleekin, että elämässä ei ole aikaa liittyä edes aikapankkiin.

Aikaa voi ikään kuin saada lisää niin, että käy palkkatyössä ja ansaitsee rahaa. Rahalla voi ostaa palveluita, joihin itseltä kuluisi aikaa. Voi palkata siivoojan, viedä vaatteet pesulaan, hakea noutoruokaa lähikuppilasta tai juoda kioskilta ostetut aamukahvit kävellessään. Täl-löin ajattelemme tyytyväisinä, että olemme säästäneet aikaa. Myös nykyiset tietoliikenneyh-teydet säästävät aikaa. Kun hamuamme lisää aikaa, haluamme tehdä kaiken mahdollisim-man vähässä ajassa. Tämän seurauksena emme usein keskity siihen, mitä teemme, em-mekä elä tässä ja nyt.

Ajan hamuamisen seurauksena kirjamarkkinat täyttyvät kirjoista, joissa neuvotaan tehok-kaaseen ajan hallintaan. Toisaalta kirjahyllyistä löytyy myös yhä useammin kirjoja, joissa kiireeseen ja tehokkuuteen kyllästyneet ihmiset neuvovat hidastamaan. Erilaiset kohtuullis-tamiseen, leppoistamiseen ja hitauteen kannustavat elämäntapavalinnat kertovat siitä, että osa meistä on kyllästynyt taistelemaan aikaa vastaan. Meidän tulisi kenties ottaa vakavasti itämaisten filosofioiden opit siitä, että hyvinvointi syntyy olemalla ajassa läsnä. Miten aika-pankit liittyvät ajassa olemiseen? Aikapankit voivat mahdollistaa kohtuullistamisen ja hidas-tamisen. Aikapankin jäsen voi vaihtaa palveluita palkkatyöyhteiskunnan ja rahatalouden ul-kopuolella.

Oikeasti aikaa ei voi kasvattaa: ajan määrä on kaikilla sama. Aikaa voi kuitenkin jakaa. Ajan jakaminen mahdollistaa sen, että ihminen voi tehdä enemmän niitä asioita, joita osaa tai joista pitää. Aikapankissa voi jossain elämäntilanteessa saada muilta enemmän palveluksia kuin antaa omaa aikaansa. Luottamukseen perustuvassa yhteisössä tiedämme, että jokai-nen haluaa antaa aikansa takaisin, kun sille on parempi hetki. Lähtökohtana on käsitys sii-tä, että ihmiset haluavat osallistua vastavuoroisiin vaihtoihin. Aikapankissa saa lainata mui-den aikaa riippumatta käytettävissä olevista rahavaroista. Aikapankissa voi lainata toisille omaa aikaansa riippumatta siitä, onko lainaajalla varaa maksaa rahapalkkiota. Aikapan-keissa vaihdettu aika kiertää ihmisten välillä. Kun aika kiertää, kiertävät myös hyvät teot: jokainen muille suunnattu tovi tulee ihmiselle takaisin jossain muodossa, jonain toisena het-kenä. Lopulta ajan vaihtamisessa hämärtyy myös käsitys siitä, kuka antaa aikaa ja kuka saa, kuka tarvitsee apua ja kuka sitä antaa. Ajan vaihtaminen tarkoittaa yhteisiä, yhdessä koettuja hetkiä.

Ajan jakaminen viittaa siihen, että meidän aika on suhteessa kaikkien yhteiseen aikaan, kuulumme yhteiseen ajan virtaan. Me voimme päättää miten aikamme käytämme ja minkä-laista maailmaa haluamme omalla ajallamme edistää.

Tuuli Hirvilammi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s